Teimme töitä sekä kuivalla että jäällä noin 7-8 tuntia viikossa. Tulosta alkoi näkyä onneksi kahden viikon rutistuksen aikana. Oli paljon onnistumisia, mutta mukaan mahtui myös kehnompia suorituksia.
Ennen kilpailuihin lähtöä pidimme esiintymisen kotihallissamme, jotta saisimme vielä harjoittaa esiintymistä ja jännityksen hallintaa.
Lauantai-iltana (4.2) lähdimme Espoota kohti ja vietimme joukkueen kanssa yön viihdekeskus Flamingossa. Itse kisapäivänä saimme kerrankin nukkua pitkään ja valmistautua kaikessa rauhassa. Meikkeihin ja hiuksiin sai panostaa antaumuksella. Valmistautumisemme jälkeen olikin jo aika lähteä kohti jäähallia, lähdimme kannustamaan seuramme aikuisjoukkuetta.
Aikuisten kisaohjelma sisälsikin yllätyksen: valmentajamme nimittäin luisteli jäälle Sandien joukossa. Yllätys toikin hymyn monen joukkuelaisemme huulille ja kisafiilis alkoi kohota.
Tankattuamme energiaa lähdimme verryttelemään. Jo perinteeksi muodostunut alkuverryttely sai kaikki viimeistään hymyilemään ja yrittämään parhaansa. Saavutettuamme loistavan kisafiiliksen, siirryimme pukuhuoneen puolelle. Laitoimme puvut päälle sekä luistimet jalkaan. Viimeiset valmistelut olivat vielä jäljellä: kampauksesta karanneet hiussuortuvat piiloon, huulipunat huuliin ja hanskat käteen, ennen kuin olisimme valmiit jäälle. Lauloimme vielä viimeiset laulut ja huusimme viimeiset kisahuudot.
Jännityksestä huolimatta ohjelma alkoi hyvin ja varmasti. Arvostelevien silmien alla joukkueemme sai itsevarmuutta ja ohjelma loisti kauneudellaan. Pitkästä aikaa ohjelma oli siisti, eikä kukaan katunut.
Pian olikin jo palkintojenjaon aika. Huolestuimme omasta sijoituksestamme, kun Sandit eivät päässeetkään finaaliin. Jännitys tiivistyi, kun tuli junioreiden tuloksien vuoro. Syvä hiljaisuus. Sydämet hakkaavat syvällä sisimmässämme. Pamahdus. Musiikki kajahtaa kaiuttimista. Kiljuntaa ja epäuskoa. Tätä hetkeä on odotettu, saimme kultaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti